Kammo Blogi


Kirjoittelen tänne blogiin vaihtelevasti sisältöä liittyen tuotteisiini, kädentaitoihin, kierrätykseen ja muihin itseäni kiinnostaviin aiheisiin. Voit esittää minulle toiveita sisällön suhteen mitä tahansa kanavaa käyttäen.

Julkaistu , julkaisija

Liekkiö - leg warmer and a dead child

Lue koko viesti: Liekkiö - leg warmer and a dead child

 

 

 

image

 

Leg warmers are a part of everyday wear, aren't they? I like to wear them so it was obvious that they would be a part of my collection. I have been designing different sorts of leg warmers probably for as long as I have been desingning clothes in general. Starting point for Liekkiö was a pair of leg warmers that I had done earlier. They are made of recycled leather, rib, rivets and lined with sateen. So they are basically very alike Liekkiö. I made those leg warmers because I was intrigued by the idea of combining leather and rib. And since it was a success and I was going to make ones out of linen, I decided to transfer that idea to them. I thought that because of rib the leg warmers might mold into different shapes of legs nicely and make it easy to dress and to use in everyday dressing.

 

nahkasaarystin

 

I was inspired by medieval times when designing Liekkiö and it's previous design. Specially the source of inspiration was those iron doors with lines of rivets. Additionally I wanted some shape to the edges because they are quite boring when straight. Up (and down) mounting angle is pretty often used, but I think looks really beautiful.

 

liekkio_luonnos

 

It took some time to get these leg warmers ready as it took a lot longer to find suitable rivets than I thought. I also tried to find rivets made of recycled metal but for my disappointment I couldn't find any. I guess they don't exist yet... (Tell me if you know they do!) Maybe some day I'll get ones like that.

 

What is Liekkiö?

In general Liekkiö is the spirit of a child or a baby died unbaptized, abandoned or murdered. Reasons for death or causing it are many: being born outside marriage, mother's situation in life, disease or disability etc. Liekkiö can emerge as a will o' the wisp or as a bird or not show itself at all and only make noises. Usually that ghost emerged in the dark around where it's body had been hidden. And for so long as it's  life should have lasted had it not been ripped away. It may scream for justice for itself or just tease the passers-by by following and repeating what was said. Sometimes it screams, laughs, moans or cries like a little child or croaks like a crow. In worst case scenario it might even mislead people with it's crying. If one ended up being teased by liekkiö, it could be driven away by reminding it to go and tease it's murderer or mother or by asking something related to Christianity like: “Where were you when Christ was crusified?” This belief is propably from Catholic era (medieval era) when all haunters were believed to flinch for i.e. Lord's Prayer.

 

First written evidence of leikkiö is in 1551 Mikael Agricola's Dauid's Psalttari's introduction where liekkiö is mentioned as a false god:

“Liekkiö ruled grasses, roots and trees/ and other sorts alike.”

This refers quite clearly to burying unwanted children most likely into the ground. 

 

“Ihtiriekko” (ihti= self, “soul”; riekko= willow grouse, in this case might also refer to it's croaking) is another similar ghost. In Northern Finlad there was also “äpärä”, a bastard. The word is still in use, but no more refers to a mischievous ghost of a dead child but instead to a bastard.

 

Despite it's grim essence liekkiö was usually not dreaded of. But on the other hand death and the spirits of the dead were present in everyday life anyway so maybe that had already hardened the Finnish mindset. Admiration of death was deep in the culture and could be seen even in lullabys.

 

Lullaby
Come, come to underworld,
over there to church's chamber,
There is hut with roof of peat,
fine sand field,
back wall of dear's bones
side wall of cricket's bones
floor weaved of straws,
stools build of steel,
tables adorned with gold.

(Pieksämäki, 1934)

 

DSC_0440mv

 


Sources for chapter “What is Liekkiö?”:
Book: Katkera manalan kannu, Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa (Bitter jug of the underworld, Death's cultural history in Finland), Heikki Lehikoinen, 2011, Teos

Wikipedia: Liekkiö

Translation of line in Dauid's Psalttari: me

Lullaby: skvr.fi (in Finnish, translated by me)

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Liekkiö - säärystin ja kuollut lapsi

Lue koko viesti: Liekkiö - säärystin ja kuollut lapsi

 

 

 

image

 

Säärystimet kuuluu arkipukeutumiseen, eikö? Itse niitä tykkään käyttää, joten oli selvä, että sellaiset tulee myös mallistoon. Erilaisia säärystimiä on tullut suunniteltua varmaan yhtä kauan kuin vaatteita yleensäkin. Liekkiön lähtökohtana oli eräät aiemmin tekemäni säärystimet. Ne on valmistettu kierrätysnahkasta, ribbistä ja niiteistä ja vuorattu satiinilla. Ne ovat idealtaan siis erittäin samanlaiset kuin liekkiökin. Tein nuo säärystimet, koska minua kiehtoi kokeilla, miten nahkan ja ribbin yhdistäminen toimisi. Ja koska kokeilu onnistui ja olin aikeissa tehdä pellavaiset säärystimet, päätin siirtää tuon ajatuksen niihin. Mietin, että ribbin ansiosta säärystin muokkautuu hyvin erilaisiin sääriin ja tekee siitä helpon pukea ja käyttää arkipukeutumisessa.

 

nahkasaarystin

 

Liekkiön ja sitä edeltäneen mallin suunnittelussa minua inspiroi keskiaika. Erityisesti inspiraation lähteenä taisi olla rautaovet niittiriveineen. Lisäksi kaipasin muotoa reunoihin, koska suorana ne olisi aika tylsät. Ylös (ja alas) kohoava kulma on aika yleisesti käytetty muoto, mutta mielestäni todella kaunis.

 

liekkio_luonnos

 

Säärystimen mallistoon saaminen kesti, koska sopivien irtoniittien etsiminen kesti kauemmin, kuin osasin ajatella. Yritin myös etsiä kierrätysmetallisia niittejä, mutta harmikseni en löytänyt yhtään. Niitä ei taida olla vielä olemassa... (Kerro, jos tiedät, että on!) Ehkä vielä joku päivä sellaisiakin saa.

 

Mikä liekkiö on?

Liekkiö on yleisesti kastamattomana kuolleen, heitteille jätetyn tai murhatun lapsen henki. Syitä kuolemaan tai sen aiheuttamiseen oli monia: avioliiton ulkopuolella syntyminen, äidin elämäntilanne, sairaus tai kehitysvamma jne. Liekkiö saattaa näyttäytyä virvatulena tai lintuna tai olla näyttäytymättä ollenkaan ja pitää vain ääntä. Yleensä tuo kummitus ilmaantui pimeän aikaan siellä, mihin sen ruumis oli kätketty. Ja niin kauan kuin sen elämän olisi kuulunut kestää, jollei sitä olisi riistetty. Se ehkä huutaa itselleen oikeutta tai ihan vain kiusaa ohikulkijoita seuraamalla ja toistelemalla heidän sanojaan. Joskus se huutaa, nauraa, valittaa tai itkee pienen lapsen tai vauvan äänellä tai raakkuu kuin varis. Pahimmillaan se saattaa itkullaan johdattaa ihmisiä harhaan. Jos joutui liekkiön kiusaamaksi, sen saattoi häätää muistuttamalla sitä menemään kiusaamaan murhaajaansa tai äitiään tai kysymällä siltä jotain kristinuskoon liittyvää, kuten: “Missä olit, kun Kristus ristiinnaulittiin?” Tämä usko lienee peräisin katoliselta ajalta (keskiajalta), jolloin kummittelijoiden uskottiin kavahtavan mm. Isä meidän -rukousta.

 

Ensimmäinen kirjallinen maininta liekkiöstä on 1551 Mikael Agricolan Dauidin Psalttarin esipuheessa epäjumalan roolissa:

Lieckiö Rohot jwret ja puudh / hallitsi ja sencaltaiset mwdh.
Tämä viittaa aika selkeästi siihen, että ei-toivotut lapset kätkettiin luultavasti yleensä maahan.

 

Ihtiriekko on toinen liekkiötä muistuttava kummittelija (ihti= itse, sielu; riekko= lintu, tässä yhteydessä viittaa luultavasti reikon raakkumiseen). Pohjois-Suomessa vastaavasti äpärä. Tuo sanahan on edelleen käytössä, vaikkei tarkoitakaan enää kuollutta.

 

Synkästä olemuksestaan huolimatta liekkiötä ei kuitenkaan yleensä pelätty. Mutta toisaalta, olihan kuolema ja kuolleiden henget joka päiväisessä elämässä mukana muutenkin, joten ehkä se oli jo kovettanut suomalaisen mielenlaadun. Kuoleman ihailu oli syvällä kulttuurissa ja ulottui aina kehtolauluihin saakka.

 

Tuutulaulu
Tuut tuut Tuonelaan,
Tuonne kirkon kammarii.
Siel on tupa turvekkatto,
Hieno hiekka peltomua,
Peräseinä peuralluista,
Sivuseinä sirkalluista,
Lattija olista nijottunna,
Rahit rauvasta rakennetut,
Pöyvät kullalla kirjotetut.

Pieksämäki, 1934

 

DSC_0440mv

 

Lähteet osioon “Mikä on Liekkiö?”:
Kirja: Katkera manalan kannu, Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa, Heikki Lehikoinen, 2011, Teos
Wikipedia: Liekkiö
Runo: skvr.fi

 

 

Lue koko viesti
Powered by Powered by