Kammo Blogi


Kirjoittelen tänne blogiin vaihtelevasti sisältöä liittyen tuotteisiini, kädentaitoihin, kierrätykseen ja muihin itseäni kiinnostaviin aiheisiin. Voit esittää minulle toiveita sisällön suhteen mitä tahansa kanavaa käyttäen.

Julkaistu , julkaisija

Laskiainen

Lue koko viesti: Laskiainen

 

 

Mikä olisikaan loistavampi aihe aloittaa Kammon blogi, kuin laskiainen! Laskiainen oli nimittäin erityisesti naisten töihin ja kankaisiin liittyvä juhla, josta nykyäänkin muistetaan vielä mäkeä laskettaessa huudettu toivotus: ”pitkiä pellavia!” Laskiainen on yhden teorian mukaan saanut nimensä juuri mäenlaskusta. Mutta toisen teorian mukaan nimi tulee siitä, kun Suomi oli vielä katolinen maa ja ennen pääsiäistä vietettiin paastoa, johon ”laskeuduttiin” viettämällä laskiaista. Monet laskiaisen perinteistä ja taioista periytyvät kuitenkin jo pakanallisilta ajoilta.

Katolisuuden perintöä on esimerkiksi se, ettei pyhänä saanut tehdä töitä eli työt oli lopetettava ajoissa. Tätä sääntöä selkeästi pelättiin, koska työnteon sanottiin, kuka mitenkin, ennustavan pahaa. Jos kehräsi, saattoi lehmät alkaa ontumaan tai tupa täyttyä kärpäsistä. Pahimmassa tapauksessa saattoi lampaat tulla hulluiksi. (Tai tuskinpa se oikeasti olisi ollut ”worst case scenario” tuohon aikaan...) Toisaalta työnteon lopettamisen ajoissa myös sanottiin enteilevän hyvää tulevaa työvuotta ja sitä, että työt saataisiin aina ajoissa tehtyä. Ennen rauhoittumista pyhän viettoon oli kuitenkin vielä tehtävää. Tupakin piti vähintään lakaista. Roskat joko heitettiin ikkunasta ulos tai vietiin tienristeykseen. Erään uskomuksen mukaan tienhaarassa sitten jaettiin suuret ja riskit varikset muiden pelloille ja sokeat ja silmäpuolet omalle pellolle. Jos siivoaja uskoi roskien mukana vievänsä henkiä ulos talosta, tienristeyksestä henkien ajateltiin pääsevän jatkamaan matkaansa. Toisaalta saattoihan roskat viedä myös naapuriin, niin sai sitten naapuri muutkin paskat niskaansa.

Vainajien uskottiin olevan liikkeellä juuri laskiaisyönä (milloin ne toisaalta eivät olisi olleet, ainahan täällä kummitteli). Henkiä saattoi nähdä, jos tiesi oikeat konstit. Esimerkiksi, jos meni illalla talon tai kiven päältä katsomaan. Myös noitia pelättiin ja niitä torjuttiin erilaisin taikakeinoin.

Tottakai suomalaiset saunoivat laskiaisenakin. Sinne mentiin jo hyvissä ajoin ja piti olla hiljaa, jotta kärpäset ei kiusaisi tulevana kesänä. Syödä piti usein ja paljon ja ruoan tuli olla rasvaista ja rasva levittää sormista mihin nyt saatui koskemaan. Kaikella tällä haluttiin taikoa tulevasta vuodesta yltäkylläinen. Koko maassa yleisiä ruokia olivat mm. rasvassa paistettu ja sianlihalla täytetty ohrarieska, herne- tai papukeitto sianlihalla ja joissain päin erilaiset veriruoat. Hernekeittoa ei saanut puhaltaa, ettei sitten taas kärpäset syö kesällä. Myös saatettiin ripotella jauhoja ja suolaa ruokapöydälle ja piirrellä siihen viiskantoja (pentagrammeja). Luut ja muut rippeet kerättiin talteen tai ne saatettiin jättää pöytään ja kerätä vasta aamulla. Sitten ne vietiin esimerkiksi metsään, tai mikä paikka nyt taikojan ajatuksiin sopikin. Metsästä siat etsisivät niitä koko kesän ja voisivat hyvin. Tai jos sikojen haluttin pysyvän kotona, oli parasta viedä tähteet pahnaan.

Entä ne kankaat? Laskiaisena lankojen kehruu piti saada valmiiksi ja päästä aloittamaan kankaiden kudonta, koska päivä alkoi talven jäljiltä valaistua. Kehrääminen laskiaisena tiesi pahaa. Kuten jo mainitsin, saattoi vaikka lampaat tulla hulluksi ym. Virolaisten mukaan laskiaisena ei saanut edes ommella, koska silloin lampaiden jalat voisi tulla kipeiksi... Rukit ja värttinät tuli puhdistaa, viedä säilöön ja peitellä lakanalla. Ja lakanan oli parasta olla suuri, yhtenäinen ja valkoinen, jotta sekin ennustaisi hyvää pellavan kasvua tulevalle vuodelle. Tuvan lattia piti lakaista, joidenkin kertomusten mukaan 9 kertaa, jotta pellavapelto pysyisi puhtaana. Hiukset tuli kammata 9 kertaa, jota pellavat kasvaisivat pitkiksi. Naisten piti pukeutua puhtaaseen paitaan ja valkeisiin vaatteisiin. Hiukset piti pitää auki ja kampailla niitä pitkin päivää, jotta pellavista tulisi pitkiä ja vaaleita. Iltasella lähdettiin mäenlaskuun ja samalla piti huutaa: ”Pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä!”

Olen kiinnostunut vanhoista suomalaisista, erityisesti pakanallisista, tavoista. Tämä teksti on oma tiivistelmäni kahdesta kirjasta ja erityisesti niiden laskiaista koskevista teksteistä. Monilla perinteillä on useita esiintymistapoja, eikä niitä kaikkia ole noudatettu ympäri Suomea. En osaa arvioida tiedon oikeellisuutta tai suosittele uskomaan minua ihan kirjaimellisesti, mutta suosittelen lämpimästi lukemaan kirjat

Lähteet
Vuotuinen Ajantieto, Kustaa Vilkuna, 1950
Vainajain palvelus muinaisilla suomalaisilla, Matti Waronen, 1898

Lue koko viesti
Powered by Powered by