Kammo Blogi


Kirjoittelen tänne blogiin vaihtelevasti sisältöä liittyen tuotteisiini, kädentaitoihin, kierrätykseen ja muihin itseäni kiinnostaviin aiheisiin. Voit esittää minulle toiveita sisällön suhteen mitä tahansa kanavaa käyttäen.

Julkaistu , julkaisija

Marras - miten se syntyi

Lue koko viesti: Marras - miten se syntyi

 

 

Aloin jossain vaiheessa miettimään takkia mallistooni. En muista vielä tuolloin sen kummemmin määritelleeni millainen sen pitäisi olla. Nimeäkään ei vielä ollut, kuten ei muillakaan vaatteillani vielä suunnitteluvaiheessa. Työnimeksi muotoutui jossain kohtaa Kaaputakki. Ja jälleen, kuten niin usein, lopputulos ei näyttänyt alkuperäiseltä suunnitelmalta, paitsi tietysti joiltain osin.


Ensimmäinen kuva on luonnos mallista, jonka hahmottelin ensimmäisenä. Proton tehtyäni totesin, että metsään meni. Mallia piti muuttaa. Helma oli tosi tönkkö ja sitä paitsi sain paremman idean: haluan pitkän ja dramaattisen helman. Mutta helmassani oli muotoa ja halusin sen säilyttää. Vaan sopiiko se maahan asti ulottuvaan helmaan? Ja sitä paitsi ihmiset on eri pituisia. Jos teen itselleni sopivan, näyttääkö muoto kivalta alempana, lyhyemmän ihmisen päällä... Ehkä ei. Suora tulee. Vaikka toki helma on niin pitkä silti, että riski maahan osumiselle on olemassa. Mutta tämän(kin) vuoksi olen tarjoutunut muokkaamaan vaatteita käyttäjän toiveen mukaan.

 

marras_luonnos marras_proto1etu marras_proto1taka


Takki alkoi muistuttaa kaapua. Tuolloin en muistaakseni ollut vielä löytänyt kangasta, joten sitä en voinut ottaa varsinaisesti huomioon. Toki tiesin haluavani pellavaa, mutta minkälaista lopulta onnistuisin saamaan, oli vielä mysteeri. Toki pellava on yleensä sen verran joustamatonta, että yksi huoleni oli riittävän väljyyden saaminen selkään, jottei takki räsähdä rikki kun ensimmäisen kerran istuu auton rattiin tai kurkottaa roskista lattialta. 


Olin piirtänyt luonnokseeni takin, joka oli auki. Jollain se varmaan pitäisi saada kiinnikin. Mutta mikään ei oikein inspiroinut. Laitanko napit? Onko pakko laittaa mitään? No ei. Ajattelin sitä, että itse pitäisin takkia kuitenkin aina auki. Joten miksi laittaisin napit, joita en käytä. Entä jos joku muu haluaisi napit? Syvä epätoivon huokaus. Ehkä en ole ainut, joka käyttää takkejansa auki.  


Jossain kohtaa suunnittelua alkoi hahmottumaan ajatus siitä, että tämä takki on kevyt, vuoreton ja kaapumainen. Olin joskus aiemmin pitänyt aivoriihen ja piirrellyt huppuja eli siis yrittänyt keksiä jotain keinoa tehdä hupusta jännä. Noissa luonnoksissa oli eräs, jota halusin käyttää. Siis nyöritys, koska mielestäni se sopi hyvin takin keskiaikaiseen fiilikseen. Olin jo aiemmin kokeillut sitä toiseen vaatteeseen ja huomannut, että nyörihuppu on aika painava, mutta koska tällä takilla on niin paljon massaa, se tuskin olisi ongelma. No taskut oli läpihuutojuttu, koska ne oli oli yksinkertaiset (eli vahingossa sattui oikeaan kohtaan) ja tykkäsin niistä. Olkapäiden yksityiskohta oli syntynyt jo aiemmin. Olin piirrellyt samanlaista yksityiskohtaa muihinkin takki-ideoihin ja minusta se näytti niin kivalta, että halusin sen mukaan. Ja toinen proto näytti hyvältä.

 

marras_luonnos3 marras_proto2etu marras_proto2taka


Aina vaatetta suunnitellessa joutuu suunnittelemaan myös sen rakenteen. Eli minkälaiset saumat tulee, miten rakennan hupun, taskut, nyörityksen, olan ym. Entäpä reunat? Kaiken joutuu miettimään ja jos jokin on yhtään erikoisempi tai ei ole tullut aiemmin tehtyä, sitä joutuu tietysti testaamaan. Ja kangas ja sen käyttäytyminen täytyy ottaa huomioon niin kuin myös se, että miten vaatetta todennäköisesti on tarve huoltaa. Vaikuttavatko nämä pointit suunnitteluun? Ensimmäisen mallikappaleen tekemisen jälkeen kaavaan saattaa joutua vielä tekemään muutoksia. Mietin, että tätä takkia ei varmaan usein tarvitse pestä. Tosin sillä ei ehkä ole merkitystä, koska pesun tuoma ryppyisyys ei tässä mallissa olisi yhtään haitaksi. En halunnut, että pitkän helman sisäpuolelta pilkottaa saumat. Siksi ompelin ne litteiksi. Ompelussa huoletti eniten se, että saanko pitkät suorat saumat siisteiksi, koska joskus pellavalla on taipumus venyä ommellessa ja se saa saumat helposti aaltoilemaan. 


Vihdoin takki oli valmis. Paitsi että nimi puuttui. Takki näytti mielestäni synkältä, joten niin nimikin pitäisi olla. Fiilistelin eri sanoja, kuten kalma, horna, tuoni ja päädyin Marras- nimeen. Jokin siinä kaikui korvaan oikealla tavalla. Kalma olisi muuten ollut kiva, mutta sitten siitä tuli mieleen viikatemies kaapuineen ja yhtäkkiä nimi kalskahti tosi kornilta. Horna ei vakuuttanut (liian eeppinen kai). Ja tuoni kuulosti liian sirolta (ja tuoni päätyikin toisen tuotteen nimeksi). Marras sen sijaan kuulosti kaikessa synkkyydessään oikein hyvältä.

 

marras_akvarelli


Mikä marras on? Se on kuollut. Tuota sanaa ei enää pahemmin kuule. Sillä voi tarkoittaa ihmisestä kuollutta tai kuolemassa olevaa tai sitten luonnosta elotonta tai kuollutta. Sillä voidaan tarkoittaa myös kuoleman ennusmerkkejä, kuten epäilyttävästi käyttäytyviä villieläimiä ja lintuja. Siitä, miksi marraskuu on nimetty martaitten mukaan, on ilmeisesti kaksi teoriaa. Marraskuussa luonto kuolee kesän jäljiltä, mutta toisaalta marraskuussa martaat, kuolleiden henget, ovat liikkeellä. Heitä muistetaan edelleen pyhäinpäivänä, marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

 

Marras löytyy täältä

 

DSC_0560mv

 

 


Lähteet kappaleelle ”Mikä marras on?”:
http://kaino.kotus.fi/vks/?p=article&word=marras&vks_id=VKS_779877d36ae6fec61ae94345ef745649
https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta/marraskuu

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Rauni, ajatuksesta mekoksi

Lue koko viesti: Rauni, ajatuksesta mekoksi

 


Idea Rauniin on oikeastaan jo aika vanha. Muistan suunnitelleeni ensimmäisen version mekosta jo muutama vuosi sitten koulussa. Se ei tietenkään ollut täsmälleen samanlainen, vaan on hioutunut vuosien mittaan nykyiseen muotoonsa. Muistan idean lähteneen ajatuksesta naisellisesta mekosta, jossa jokin huomaamaton yksinkertainen yksityiskohta korostaisi naisellisuutta. Muutaman eri version jälkeen tykästyin Rauni-versioon. Paitsi että nimeä mekolla ei tietenkään vielä ollut. Työnimi oli tylsän arkisesti ”muotolaskosmekko”. Alunperin ajattelin tehdä vain itselleni kesämekon, mutta yrityksen tullessa kuvioihin, pääsi mekko mallistoon mukaan.

 

luonnos_rauni1 luonnos_rauni2 luonnos_rauni3 rauni_luonnos_uusin

 

Idea Raunista sopii onnellisesti yhteen tavoitteeni kanssa käyttää pellavaa. Pellava sopii mekon materiaaliksi enemmän kuin hyvin ja sen luonne pääsee oikeuksiinsa mekon runsaassa helmassa. Lisäksi halusin kunnioittaa kangasta jättämällä helman reunan raa’aksi. Niin se voi ajan ja käytön myötä epätasoittua (?) ja pehmentyä, vaikka se uutena ehkä näyttääkin hieman karulta. Idea tähän taas tuli vanhasta kaulaliinastani, jonka olen joskus 10 vuotta sitten leikannut pellavasta ja jättänyt reunat huolittelematta. Nyt se on mun lempikaulahuivi; ahkerassa käytössä möyhiintynyt unelman pehmeäksi ja reunat on kevyesti hapsuuntuneet. Tästä tulikin mieleen, että täytyy johonkin kanavaan lisätä hieman omia kokemuksia pellavan vanhenemisesta.

 

vanha_huivi

 

Yksikään vaatehan ei tietenkään valmistu ilman pienintäkään ongelmaa. Tai ainakaan itse en ole vielä ihan niin pro. Muotolaskoksien sijaintia on säädetty ylös ja alas ja sivuille, leveyttä säädetty jne. Taskujen olemassa olon meinasin jo hylätä, koska halusin vetoketjun ehdottomasti sivuun ja näytti ensin siltä, ettei se mahdu taskun kanssa samaan saumaan, koska tasku uhkasi joutua liian alas. Vetoketjun pituudesta ei voi kuitenkaan nipistää kuin tiettyyn pisteeseen. Sitten totesin, että taskut on oltava. Itselleni 170cm pitkänä taskujen korkeus on oikein hyvä, mutta siskoni, joka on selvästi lyhyempi ja toimii minulle usein sovittajana (ja on ihan korvaamaton apu!), totesi vain niiden olevan hieman alhaalla. Koska en halunnut siirtää vetoketjua, koska en vain tykkää siitä selässä, tai luopua taskuista, niin näillä mennään. Ja toki yhden yllätyksen aiheutti myös pellava itse. Se nimittäin venyi sivusta sen verran, että helman muoto muuttui. Mutta tuo ongelma selvisi lyhentämällä mekon sivua hieman.

 

Nimi syntyi ideoidessa nimiä muillekin vaatteille, jotka ovat jo kaupassa. Keräsin kasan kiehtovia nimiä ja Rauni kuulosti niin sievältä, että halusin sen mukaan. Se jäi kuitenkin vielä korvan taakse, kunnes sitten jossain vaiheessa välähti, että: Mekko! Se näyttää ihan Raunilta! Tutkin vielä hieman Raunin hahmoa ja totesin, että vahvana naishahmona* se täydentää mielikuvaa Rauni-mekosta täydellisesti. (*Muinaisen suomalaisen taruston naiset aika pääsääntöisesti on vahvoja ja itsenäisiä naisia. Ja heitä on paljon.)

 

Valokuvausta pohdin pitkään. Olen ottanut tuotekuvat itse omaan työhuoneeseen järjestetyssä ”studiossa” ja niin tein tälläkin kertaa. Mutta halusin myös jotain kivoja fiiliskuvia, eikä niihin ollut mitään ideaa. Mutta koska metsä on aina hyvä idea, pyysin poikaystävääni avuksi ja lähdettiin kameran ja vaatekassin kanssa metsään. Vähän tuli kylmä hihattomassa mekossa maaliskuisessa metsässä, mutta kuvat oli hyviä. Tai siis ei käytännössä. Ne oli ihan tummia ja rakeisia. Kuvankäsittelyssä taisi muutama tunti vierähtää, kun mietin, että miten saan näistä sen näköisiä, että kehtaa jollekin näyttää. Koska en saanut kuvista ”aidon” näköisiä, päätin, että on parempi, että kuvat näyttää rankasti muokatulta kuin siltä, että on vähän yritetty. Lopputulos varmaan jakaa mielipiteet, mutta itse olen tyytyväinen. Omaan silmään kuvat näyttää maalauksellisilta ja värimaailma on liian erikoinen ollakseen todellinen. Kehtasi laittaa näytille.

 

Rauni mytologiassa
Raunin hahmo on hieman kyseenalainen ja hänestä on vaikeaa löytää tietoa. Ilmeisesti ainoa maininta hänestä on Agricolan Psalttarin esipuheessa, mutta tuo runo on hankalasti tulkittava. 


Ja quin Kevekylvö kylvettin / silloin ukon Malja jootijn.
Sihen haetin ukon wacka / nin joopui Pica ette Acka.
Sijtte paljo Häpie sielle techtin / quin seke cwltin ette nechtin.
Quin Rauni Ukon Naini härsky / jalosti Ukoi pohjasti pärsky.
Se sis annoi Ilman ja Wdhen Tulon / käkri se liseis Carjan casvon.


”Rauni Ukon naini” voi tulkita esim. ”Rauni, Ukon nainen” tai ”Rauni-Ukon nainen”. Eikä taida sana ”naini” olla myöskään ihan kiistaton. Näin muistelisin lukeneeni joskus jostain... Erään tulkinnan mukaan Rauni tulee sanasta raudna (pihlaja), joka puolestaan on peräisin ruotsin kielisestä sanasta rönn (pihlaja). Ja näin ollen Rauni-ukko olisikin pihlaja-ukko. Mielikuva Raunin yhteydestä pihlajaan johtuu ilmeisesti siitä, että E. N. Setälä esitti tulkinnan, jonka mukaan Rauni on pihlajan personoituma. Joka tapauksessa Rauni hahmo vaatii vielä tiedon hankintaa. Kunhan kirjaston ovet taas avautuu, pääsen lainailemaan kansanuskosta kertovia kirjoja!

 

Löydät Raunin täältä

 

Raunimetsae2

 


Rauni mytologiassa –osion lähteet:
https://www.taivaannaula.org/2012/08/06/puiden-juurilla/
Aimo Turusen kirjoitus ” Tutkimus muinaiskarjalaisten jumalista”, joka löytyy täältä:
 https://journal.fi/virittaja/article/view/34226/0

Lue koko viesti
Lisätietoja:: Rauni, mekko, suunnittelu
Julkaistu , julkaisija

Kuutar, Vellamo ja tunteet suunnittelussa

Lue koko viesti: Kuutar, Vellamo ja tunteet suunnittelussa

 

 

Vaatteen suunnittelu lähtee tunteesta. Ja noita tunteita on monta. Ehkä se on se, jonka haluan vaatteellani näyttää ulospäin. Ehkä haluan itse tuntea jonkin tunteen ja luon tuon tunnelman vaatteen avulla. Ehkä haluan korostaa tiettyä kehon osaa. Jokainen vaate on sellainen, jonka haluan itse pukea ylleni.


Tuotteiden nimeäminen ei ole aina helppoa. Usein suunnitteluvaiheessa vaatteet ovat nimettömiä ja valitsen nimen jälkikäteen intuition perusteella. Nimen täytyy tuntua siltä, kuin se kuuluisi vaatteelle.  Vaatteen täytyy näyttää nimeltään. Ajattelin lyhyesti avata, mitkä tekijät yhdistävät vaatteitani ja niiden nimiä.

 

Kuutar


Tuo Kuutar, korea impi,
neiti Päivätär pätevä
pitelivät pirtojansa,
niisiänsä nostelivat,
kultakangasta kutoivat,
hopeista helskyttivät
äärellä punaisen pilven,
pitkän kaaren kannikalla.
-Kalevala, 41. runo, rivit 103-110


Kuutar on yksi luonnottarista yhdessä Päivättären ja Otavattaren kanssa. Kuutar ja Päivätär mainitaan yhdessä monissa vanhoissa runoissa, myös Kalevalassa, kutomassa kauniita kankaita ja vaatteita. Materiaaleinaan heillä on kuun kultaa ja päivän hopeaa, joista he loihtivat kaikkien himoitsemat, uskomattoman kauniit vaatteet. Ja mikä on minusta tosi suloista on se, että ampiaiset, ilman linnut, hiiden linnut, ovat heidän lapsiaan.


Suunnitellessani hametta, hain voimakasta, mutta naisellista muotoa. Olen ihastunut epäsymmetrisiin helmoihin ja siitä myös Kuutar-hameen suunnittelu lähti. Halusin hameesta yksinkertaisen, mutta näyttävän. Ja ehdottomasti taskut. 


Kuutar sai nimensä mallistoon niin kauneutensa vuoksi kuin myös siksi, että kuu on itseäni kiehtova taivaankappale. Se merkitsee minulle jotain hentoa ja kaunista, mutta voimakasta ja salaperäistä; samoja tunteita, joita Kuutar-hamekin. 

 

Vellamo


Vellamo, veen emäntä
Veen eukko ruokorinta!
Tules paian muuttelohon
Vaattehen vajehtelohon!
Sinull on rytinen paita
Merenvaahtivaippa päällä
Tuulen tyttären tekemä
Aallottaren antelema
Minä annan liinapaian
panen aivan aivinaisen
Se on Kuuttaren kutoma
Päivättären kehreämä
-Kalevala, 48. runo, rivit 123-134


Vellamo on kaunis veden hallitsija, veden emäntä, veden jumalatar. Hän hallitsee ”kalaista kartanoaan” yhdessä puolisonsa Ahdin kanssa. Kalat ovat hänen karjaansa, joten kalastamaan lähtiessä häneltä pyydettiin hyvää saalista taikasanojen ja muiden pienten taikakeinojen, kuten onkeen sylkäisemisen tai veneen pohjan koputtamisen, avustamana. Myös sää vesillä oli Vellamon hallinnassa ja tyyntä säätä toivoessa kannatti kääntyä hänen puoleensa. Vanhoja runoja lukiessa tulee ilmi, ettei Vellamon vaatteet olleet kovin kaksiset hänen asemastaan huolimatta. Yllään hänellä on meren vaahtoa ja sanotaan häntä myös ruokorinnaksi, mitä se sitten tarkoittaakin. Niinpä häntä maanitellaan vaatteen vaihtoon kalaverkkoja laskiessa, kuten ylläolevassa runossa kerrotaan.


Nimesin kauluksen Vellamoksi, koska sen aaltoileva huivi muistuttaa veden aaltoja. Se on myös mielestäni voimakas ja näyttävä elementti, joka tuo kantajalleen ryhtiä, mikä kuvaa erittäin hyvin omaa mielikuvaani Vellamosta henkilönä, vahvana naisena. Puhumattakaan, ettei Vellamolla ollut yllään kummoisiakaan vaatteita.

 

 

Ajattelin kirjoittaa lyhyesti myös muista tuotteista, joten jos haluat ilmoituksen uusista postauksista blogissa, voit tilata uutiskirjeen tai seurata sometilejäni.

 

Lue koko viesti
Powered by Powered by